Anteeksi tämä pitkä blogihiljaisuus mutta hurahdimme syksyllä miehen kanssa näihin ja alla oleva kuva kertoo keihin
Kuvassa ei ole kaikki niitä löytyy tuplasti enemmän ja nyt ne ovat ruvenneet jo jakautumaan eli meille syntyi ensimmäiset karitsat 18 päivä. Neljä ihanaa pienokaista, kolme mustaa ja yksi valkoinen. Niistä kuvia kun kerkeän ottamaan ja laittamaan koneelle. Nyt on vähän niinku kiireisintä aikaa kun pienokaisia on tulossa koko ajan lisää ja lasketut ajat kun heittää aina muutamia päiviä niin saa olla tarkkana milloin karitsoivat.
Monen vuoden odotuksen jälkeen näitä nyt sain kun tuo mieskin niihin ihastu. Vaarallisia nuo villan haku reissut kun sieltä saattaa lähteä koko villatehdas mukaan.
Aika tosiaan mene lampaiden kanssa ja villoja pesten, värjäten, karstaten ja kehräten. Olen minä neulonutkin vaikka mitä mutta en ole niistä tosiaankaan mitään saanut tänne laitettua. Jopa taideneulottu takkikin tuli valmiiksi, muutamia lankoja oisi vielä päättelemättä.
Taidanpa lopetella ja käydä valvontakamerasta katsomassa lampaiden kuulumisia.
Olisiko kiinnostusta kotimaisesta käsinvärjätystä villatopsista ja käsinvärjätystä karitsanvillatopsista.
Laitelkaapa kommentteja tulemaan niin päästään asiassa eteenpäin.
Hyvää alkanutta viikkoa kaikille.
Juhuu täällä ollaan vielä. On niin mukavaa pestä villoja, värjätä niitä ja karstata että aika kuluu tosi sukkelaan. Kehrääminen on kivaa ja samalla kun kuuntelee kivoja äänikirjoja niin aika ihan lentää. (Kehrääjä suosittelee Konsta Pylkkästä)Mies on jo sitä mieltä että hoitoon pitäs viedä koko muori kun höpäjää vaan villoista ja mitähän väriä sitä laittais tähän pataan ja tuu kattoon kun tulee ihanan ohutta lankaa. Hei siippaseni voisitko vähän sorvailla noita rukin rullia sopivammiksi tähän rukkiin, enhän minä ostanut vain kuin 16 kpl niitä, ja mies vaimolle kuuliaisena tekee työtä käskettyä ja samalla korjaa vähän rukkia jos jostain vähän krakaa. Rullatelinekin pitäisi pyyhkiä mutta missä välissä, ja rullat lojuu vähän siellä ja täällä. Hups, taisi jokunen unohtua tuohon ruokapöydällekkin ja mies katsoo jo vähän kieroon. Ja taas mennään ja lujaa. Ja kun mennään liian lujaa täytyy välillä värjätä ja karstata villoja. Ja pitäähän sitä huolehtia ettei kehrättävä lopu ja suunnattava netin ihmeellisyyksiin ja tilata vähän tuota kuitua ja tuokin ois ihanaa, tuotakin pitää kokeilla ja, ja, ja. Jaahas sitä on taas jotain tilattu meinaa mies ja vaimo kiikuttaa hissukseen paketteja työhuoneeseensa. Availee paketteja ja huokailee, silmissä siintää jo tulevat lanka ihanuudet ja vaipuu jo melkein nirvanaan.
Juu ja kuuluu tuo kissakin samaan katekoriaan, kehräähän sekin. : )
En mie mihinkään oo kavonnut, oon vaan tonkinut kasvimaata ja laitellut sinne katetta. Just eilen lisäilin katetta kun rupes rikkakasvit rehottaan niin mahottomasti , ovat saaneet liian paljon vettä varmaankin. Täällä kun on satanut melkein joka päivä. Niin ja sitten minä oon vaan niin laiska mittään kuvvaamaan ja saamaan ne kuvat sieltä kameran syövereistä vielä tietokonneelle ja , ja ..
Tässä yhtenä päivänä oli kauniimpi ilma niin kävin tuota kasvun ihmettä kuvaamassa taisi olla 4.7
Kuten kuvasta näkyy niin paljasta maata ei paljon näy. Olen niin ihastunut tuohon kateviljelyyn se kun luonnistuu tämmöiseltä raihnaselta mummultakin. Hurahin kateviljelyyn jo monta vuotta sitten mutta on ollut semmosia vuosiakin etten tuota katetta jostain kumman syystä olen kasvimaalle saanut. Tänä vuonna mies on kiltisti leikannut nurmikoita ja rahdannut leikkuujätettä kasvimaan laitaan ja tuonut jopa vanhoja heinäpaalejakin sinne. Kateviljelystä on kirjoitettu hyvä kirjakin, VAIVATONTA PUUTARHANHOITOA : Ruth Stout - Ingrid Olausson. Olen lukenut kyseisen kirjan tosi monta kertaa, on raamatun jälkeen toiseksi paras kirja. Suosittelen.
Tuota mansikkamaatakin saatiin keväällä viho viimein laitettua. Pakko oli miehen hommiin ryhtyä kun vaimon päästi yksinään kylillä käymään ja vaimo hurrutteli Multasormeen , mukaanhan sieltä lähti muutama mansikan taimi, oisko jotain 80 kpl ollut . Meinas ettei niitä voi jättää istuttamatta kun kallitakin ovat. Mansikoitakin niistä ois jo jokunen tullu mutta vihulaiset rätkät oli käyneet repimässä raakileet. Talossa monta kissaa eivätkä saa rätkiä kurissa piettyä, hyi, hyi kisut.
Nyt täytyy mennä jatkamaan sitä toista hommaa josta seuraavassa postauksessa on sitten juttua. Palailemisiin.
Oon touhuillu kaikenlaista, laittanut kasvimaan kuntoon ja on siinä sivussa tullut jotain puikoiltakin. Tehtynä on hihatin, sukat, toppi, Bluebell-pipo ja monta Blomma myssyä, myssyt menee Venäjälle miniän äidin mukana. Käyvät siellä lähetystyössä, vankiloissa ja lastenkodeissa. Heinäkuussa ovat menossa lastenkotiin jossa on alle 3-vuotiaita lapsia ja sinne nyt yritän jotain saada tehtyä. Harmi kun langat loppuu ja uutta ei ole vara ostella. Tuon Bluebell piponkin väsäsin Samoksesta kun en ole ikuna ostanut Tenneseetä. Huomasin blogeja lukiessa että kaikki kantaa Novitalta jotain pussilankoja ja uteliaana tyttönä sinne soittelin että mitäs ne semmoset on. Ovat halpoja lankoja mutta eivät lähetä niitä postin kautta, argh kun otti kupoliin ja just kun ois tarvinnu jotain tooooosi halpoja lankoja. Laskeskelin että niitä oisin vähän voinut ostaa. Niin se jaksaa koetella. Jonkin verran on lankoja kertynyt mutta kun ovat pääosin mohair tai muuta huivilankaa alesta ostettuna. Niin ja onhan sitä Lidlin Colorado lankaa mutta tuntuu jotenkin kovalta lasten neuleisiin ja tarvii sitä jotain ihtelleki tehä.
Jos jollain on tosi helppoja lasten neule malleja niin vinkatkaa, ei jaksa kovin monimutkaisia tehdä, tahtoo tuo käsikin muistuttaa että vähän kerrallaan vaan neuloskellaa.
Laitanpa tuosta topista kuvan jonka sain tehtyä, peräti kaks päivää siihen meni. Mies ei siitä oikein tykkää kun on kuulemma liian lyhyt ja emännän vararengas näkyy. Heh, heh.
Tulipas taas vali.vali, valitettua vaikka ei ollut ees aikomuksena . Ett tämmöstä tällä kertaa. Ihanan aurinkoisia päiviä kaikille. : )
Olen innokas lukemaan neuleblogeja ja surffailen netissä niitä lukemassa varsinkin silloin kun on niin paikat kipeet ettei muuta jaksa. No eilettäin taas surffailin ja yhdessä blogissa sitten tapahtu se että meitsikkä meinas repiä pelihousut just eikä melekein. Rullailin sivua alaspäin ja lueskelin nappilootaa josko löytys joku kiva blogi luettavaksi niin sielläpä olikin sen niminen blogi kuin "Ninan näperrykset" ja tämä ei totta totisesti johtanut minun blogiin vaan vähän sinnepäin. Arvatkaa ottiko kupoliin.
Silloin viime vuonna kun aloitin tämän bloggaamisen omaksi iloksi ja mielen virkistykseksi niin harkitsin pitkään ja huolella minkä nimen sille annan, ettei vaan ole samannimistä. No anskattoo, kuukauden päästä oman blogini aloittamisesta putkahti saman niminen blogi hiven muunnettuna. Silloin jo ajattelin että nyt tämä tyttö panee pillit pussiin ja lopettaa koko netissä roikkumisen. Otti sen verran kaaleen.
No en lopettanut kun tytär ja muutamat muut meinas että on kiva lukea juttujani, mutta kyllä se nimi juttu on kaivellut koko ajan mielessä ja varmaan on osa syy(iso sellainen) siihen ettei ole paljon tullut kirjoiteltua. Kaikki ne kivat jutut ja vähemmän kivat olen kyllä päässäni pyöritellyt ja tänne mielessäni niitä kirjoitellut, mutta jokin on vaan ollut aina esteenä. Jotenkin tuntuu että kun on itse nimennyt blogin niin ois kiva ettei sitä joku matkisi.
Nyt tässä mietin että vaihdanko nimen vai lopetanko kokonaan. Ajattelin silloin kun aloitin että saan tänne kirjoittaa ne asiat ja ajatukset jotka mieltä vaivaa ja ahdistaa. Ja sitten ne kaikki kivat käsityöt jotka saan tehtyä, niin jää niistä jotain muistiinpanoja ja merkintöjä. Sillä tiedän että kun kirjoittaa asioita muillekkin luettavaksi niin se helpottaa oloa ja joku muu voi saada niistä lohdutusta ettei ole ainut joka on sellaista kokenut. No mietitään, ja se arvontakin pitäisi joo joo. Voittokin on jo mietitty. Edes jotain olen saanut aikaseksi. Omassa blogissa saa jurputtaa jos on paha mieli ja jos joku vetäsee tästä `Ping Pong`it nenuunsa niin se on hänen asiansa. (Ping Pong on hernelajike).
Tämä oli niin hyvä juttu että pitää laittaa tännekkin tuo linkki että muutkin saavat nauraa.
http://www.lemmikkipalstat.net/foorumit/Forum20/HTML/240278.html
HUOM! Kahvia tai teetä ei kannata juoda samalla kun lukee juttua.:)
Siis meikäläinen. Täällä alkaa olla semmoiset tunnelmat kuin kunnon lampolassa ainakin. Olen miehen kanssa kierrellyt ostelemassa lampaan villoja ja sitä täällä on sitten peseskelty ja karstattu käsin lepereiksi ja sitten aah, kehrätty langaksi. Mies ei millään meinaa pitää näppejä erossa minun ihanasta venäläisestä kehruukoneesta, kyllä ne venäläiset osaa. Rukki on vielä keskeneräinen puuttuu lyhty ja rulla, niin pääsis sitten sillä surruutteleen, mutta pitää nyt tyytyä tuohon ihmevekottimeen. Sain muuten halvalla sen aparaatin ei maksanut kuin 10 senttiä mutta kun ei ollut sitä annoin 20 senttiä, olisin maksanut siitä enemmänkin mutta ei kelvannut, venäjällä on semmoinen tapa ettei ihan ilmaiseksi voi antaa pitää jotain maksaa. On se kiva kun ei kaikki ole aina käsiojossa rahaa ruinaamassa vaan ihan hyväähyvyyttään auttavat toisia. Nyt pitäis jostain tosiaankin saada ne puuttuvat rukin osat ja sitten olis vielä haaveissa semmonen ku karstamylly, meinaa tuo oikeankäden olkapää tykätä huonoa tuosta käsinkarstaamisesta.
Olen ravannut siellä kuntoutustutkimuksissa ja vielä ois monta reissua, seuraavaksi pitää käydä reumalääkärillä kun on nuo käsien rystysenvälit aina turvoksissa ku ois jotain vettä niissä. Onhan noita reumakokeita otettu jo jonkin aikaa ja aina ovat olleet siinä rajoilla. No saa ny nähä mitä se on, kai ne viisaammat osaa sanoa.
Nyt sitten se tärkein eli ensimmäinen kehruu tuotokseni ois tässä ja itse myös olen sen värjäillyt reaktiiviväreillä. Ihan kiva tuli vaikka itse sanonkin,
Kokeilin sitä värttinällä kehruutakin kun mies semmoisen teki mutta tulin melkestä heti siihen tulokseen että se ei sovi minun käsilleni eikä selälle. Sain minä silläkin nöttösen kerrattua lankaa tehtyä mutta kyllä se hankalaa oli.
Piti minunkin tuo pohja vaihtaa kun edellisen tekijä oli laittanut blogin kiinni. Nyt saatte nauttia kesäisestä kuvasta siihen saakka kun löydän jostain ajankohtaan sopivan.
Taidanpa laittaa nyt tähän samalla pläjäyksen noita huiveja joita tässä on tullunna näperreltyä jo jonkin aikaa.
Minttumaari-huivi virolaisesta liukuvärjätystä villalangasta
Ohje löytyy Ullaneuleesta
puikkoina 5mm bambu pyöröt
langankulutus 120 g (mallikertoja 11)
Sagittaria-huivi Wetterhoffin Sivillasta
Ohje löytyy Vilmalta
puikkoina 5 mm bambu pyöröt
langankulutus 100g (8 mallikertaa)
koko n. 91x208 cm
väri ei ole kuvassa oikeanlainen, luonnossa kauniin vihreä
Luna Moth Shawl- huivi, Rellanan Angora 50 langasta
Ohje löytyy täältä
puikkoina 5,5 mm bambupyöröt
langankulutus 94g (mallikertoja 5)
todella helppo ja nopea tekoinen malli, suosittelen
Laittelin noita huivinkokoja johonkin paperinkulmaan ja unohdin sitten kirjoitella ne ylös parempaan talteen, joten puuttuvat nyt noista kahdesta sen takia. En voittanut lotossa mutta mies vei minut silti ostamaan tuota Sivillaa, ei kestänyt katsella kun vaimo kärsii langan puutteesta.Taisi olla meikäläisellä vyyhdin kuvat silmissä. Hih, hih. Enemmittä puheitta se on nyt morot.
Pitipä tulla tännekkin vähän kirjoitteleen kun en ole muistanut tehdä sitä pitkiin aikoihin. Kävin kuvailemassa pari maalausta ulkona että saan laitettua tänne kuvat. Hyi kun oli kylmää ulkona, en tykkää nykyisin enää tuosta talvesta kun tuo kylmä ottaa nuihin käsiin ja jalkoihin ja alkaa kolottaan. Nuorempana tykkäsin hiihtää ja ulkoilla paljonkin mutta ei enää mikä on harmi. Ei uskalla enää mennä suksien päälle jos vähänkään lipsahtaa niin sen jälkeen on viikon selkä kipeä. Sen asian tiimoilta menen taas ens viikolla Ouluun kuntoutustutkimukseen, saas nähä mitä ne siellä sanoo. Olin 2 vuotta sitten Oulun ODL kuntoutustutkimuksessa ja oli niin tympeitä ihmisiä siellä että en ainakaan sinne enää halua mennä, niiden mukaan ei kuulemma ole mitään vikaa, vaikka täältä lähettävä lääkäri oli toista mieltä ja ihmetteli miten olen saanut 4 lasta tehtyä tuolla selällä, siinä kun on synnynnäinen vika ja sitten on tullut kulumia ja tyräkin sieltä alaselästä löytyy. Onneksi menen nyt sinne OYKiin ja toivon että siellä olisi mukavampia ihmisiä. On ihan muutenkin kestettävää tuo selän ja käden kanssa niin ei se ole mukavaa jos sitten ollaan toiselle ilkeitä. No siinä ne marinat.
Huomasin että tässä on jo vuosi tullut blogin pidossa täyteen ja olisi varmaan aihetta juhlia sitä jotenkin . Taidan laitella arvonta asian vireille ja miettiä mitä sitä keksisi teidän kiusaksi. Jotain ajattelin kysellä ja sillei, että voi osallistua arvontaan. Mutta ei aivan vielä, pitää ensin keksiä mitä kyselee ja mitä laittaa palkinnoksi. Nyt ei kuvia mutta seuraavassa varmaankin sitä enempi. Heh,heh.
Hyvää alkanutta viikkoa kaikille.
