No nyt on sitten sekin vaihe elämässä käyty kun tuli tuo 40v juhlittua tänään. Yhdessä saamassani kortissa oli aikas hauska teksi ja kirjoittelen sen teidän iloksi tänne.

Kohota, nosta, hinkkaa ja hankkaa
kyllä on naisen elämä rankkaa.
Veltostuu vatsa ja roikkuu rinta
eikä ole sileä enää reidenkään pinta.
Alkaa vaivata tanttatauti,
unohda se ja elämästä nauti.
Höyrytä, haudo ja itseäs helli,
kylvetä, kuori ja yrteissä kelli.
Pääsee näin valloilleen kehon kieli
hohtaa silmät ja virkistyy mieli.
Katsoo peilistä uusi nainen,
lähes täydellinen,
siis sinunlainen !

Tämän ihastuttavan orkidean sain hyvältä ystävältäni, jotenkin kummasti tiesi että tykkään kukista vieläpä orkideoista.  

 Oli melkoinen yllätys kun avasin mieheltä ja lapsilta saamani lahjan, mielessä ajattelin että saan jonkunlaisen kauneudenhoito laitteen mutta sieltä paljastui aivan iiihana uusi digikamera jollaista olin kyllä halunnut mutta en unissakaan voinut ajatella semmosta saavani. Nyt pääsee ottamaan parempia kuvia joita sitten tänne tälläilen. Tytär yllätti minut kans ihan täysin, puikot oli suihkineet ja vielä niin että minä tiesin mitä hän neuloo ja luulin että se tulee hänelle itselleen. Mutta paketista löytyi hieno liivi joka oli kokoa minä. Kiitos vielä kerran tytär, käyt kuitenkin täällä kurkkimassa. : )

Viime viikon lauantaina meille muutti uusi perheenjäsen nimeltänsä Eppu, hän on labradorinnoutaja ja 6v. vanha. Miehen entinen koulukaveri oli kysellyt että otettaisko koira, ilmatteeks sais. No, käytiin ensten kattoon heillä että millainen heppu tämä Eppu on ja täytyy sanoa että meikä kihisi kiukusta sen reissun jälkeen. En voi käsittää miksi pitää ottaa koira jos ei sitä voi  sisällä pitää edes öisin (Eppu ressu oli joutunut oleen aina ulkona) mies ei kuulemma sietänyt koirankarvoja ja koirat tekee lattiaan kynnen jälkiä (komea lukaali näytti ainakin ulkoapäin, melko uusi) Labbikset on erittäin seurallisia koiria ja tykkäävät olla ihmisten kanssa. Kait se yhteiskunnallinen asema vaatii että pitää olla kallis rotukoira, muusta viis.
Aikovat hankkia pienemmän koiran, niistä ei kuulemma lähde karvoja . Niinhän sitä vois luulla ja kyllä pienilläkin koirilla kynnet on. Kyllä siinä jonku aikaa mietittiin että mitä tehään kun koira tuntu olevan oikea energiapakkaus ja häläppäri, mutta eläinrakkaus voitti ja nyt Eppu tuolla olkkarin tykönä omalla matolla nukkuu ihan rauhallisesti yöt ja on niin utelias kaikesta mitä tapahtuu ja voi jopa mies käyttää Eppua lenkillä pyörän kans, juosta hölkyttää rauhasa eikä riehkase (ent. omistaja meinas ettei Epun kans voi mennä pyöräileen vetää kuulemma koko ajan) Kyllä on niin ihana koira ku olla voi, tartti vaan hoivaa ja seuraa.

Meillä on lapset jo pitäneet huolen lattioiden ja muittenkin kalusteiden kunnosta että ei tarvii sen takia koiraa ulos laittaa. Eiks ookki söötti. Parempia kuvia tulee kun opitaan kuvaamaan. Lopuksi pieni kuvanäyte neulomuksista mitä ollaan väkertämässä, kurkistus vain.