En mie mihinkään oo kavonnut, oon vaan tonkinut kasvimaata ja laitellut sinne katetta. Just eilen lisäilin katetta kun rupes rikkakasvit rehottaan niin mahottomasti , ovat saaneet liian paljon vettä varmaankin. Täällä kun on satanut melkein joka päivä. Niin ja sitten minä oon vaan niin laiska mittään kuvvaamaan ja saamaan ne kuvat sieltä kameran syövereistä vielä tietokonneelle ja , ja ..

Tässä yhtenä päivänä oli kauniimpi ilma niin kävin tuota kasvun ihmettä kuvaamassa taisi olla 4.7
                

Kuten kuvasta näkyy niin paljasta maata ei paljon näy. Olen niin ihastunut tuohon kateviljelyyn se kun luonnistuu tämmöiseltä raihnaselta mummultakin. Hurahin kateviljelyyn jo monta vuotta sitten mutta on ollut semmosia vuosiakin etten tuota katetta jostain kumman syystä olen kasvimaalle saanut. Tänä vuonna mies on kiltisti leikannut nurmikoita ja rahdannut leikkuujätettä kasvimaan laitaan ja tuonut jopa vanhoja heinäpaalejakin sinne. Kateviljelystä on kirjoitettu hyvä kirjakin, VAIVATONTA PUUTARHANHOITOA : Ruth Stout - Ingrid Olausson. Olen lukenut kyseisen kirjan tosi monta kertaa, on raamatun jälkeen toiseksi paras kirja. Suosittelen.

Tuota mansikkamaatakin saatiin keväällä viho viimein laitettua. Pakko oli miehen hommiin ryhtyä kun vaimon päästi yksinään kylillä käymään ja vaimo hurrutteli Multasormeen , mukaanhan sieltä lähti muutama mansikan taimi, oisko jotain 80 kpl ollut . Meinas ettei niitä voi jättää istuttamatta kun kallitakin ovat. Mansikoitakin niistä ois jo jokunen tullu mutta vihulaiset rätkät oli käyneet repimässä raakileet. Talossa monta kissaa eivätkä saa rätkiä kurissa piettyä, hyi, hyi kisut.

Nyt täytyy mennä jatkamaan sitä toista hommaa josta seuraavassa postauksessa on sitten juttua. Palailemisiin.