Juhuu täällä ollaan vielä. On niin mukavaa pestä villoja, värjätä niitä ja karstata että aika kuluu tosi sukkelaan. Kehrääminen on kivaa ja samalla kun kuuntelee kivoja äänikirjoja niin aika ihan lentää. (Kehrääjä suosittelee Konsta Pylkkästä)Mies on jo sitä mieltä että hoitoon pitäs viedä koko muori kun höpäjää vaan villoista ja mitähän väriä sitä laittais tähän pataan ja tuu kattoon kun tulee ihanan ohutta lankaa. Hei siippaseni voisitko vähän sorvailla noita rukin rullia sopivammiksi tähän rukkiin, enhän minä ostanut vain kuin 16 kpl  niitä, ja mies vaimolle kuuliaisena tekee työtä käskettyä ja samalla korjaa vähän rukkia jos jostain vähän krakaa. Rullatelinekin pitäisi pyyhkiä mutta missä välissä, ja rullat lojuu vähän siellä ja täällä. Hups, taisi jokunen unohtua tuohon ruokapöydällekkin ja mies katsoo jo vähän kieroon. Ja taas mennään ja lujaa. Ja kun mennään liian lujaa täytyy välillä värjätä ja karstata villoja. Ja pitäähän sitä huolehtia ettei kehrättävä lopu ja suunnattava netin ihmeellisyyksiin ja tilata vähän tuota kuitua ja tuokin ois ihanaa, tuotakin pitää kokeilla ja, ja, ja. Jaahas sitä on taas jotain tilattu meinaa mies ja vaimo kiikuttaa hissukseen paketteja työhuoneeseensa. Availee paketteja ja huokailee, silmissä siintää jo tulevat lanka ihanuudet ja vaipuu jo melkein nirvanaan.

Juu ja kuuluu tuo kissakin samaan katekoriaan, kehräähän sekin. : )